Selviytymistaitojen intensiivileiri on Durmstrangin vuosisatoja vanha perinne. Leiri on perinteisesti ollut pakollinen kaikille viimeisen vuoden Durmstrangin opiskelijoille, ja se ollaan järjestetty aina keväisin Durmstrangin lähistöllä sijaitsevassa käresmetsän pienessä metsälinnassa. Leirin tarkoituksena on valmentaa nuoria noitia ja velhoja elämän tulevia koitoksia varten, mutta myös hioa taitoja vielä viimeisiä loppukokeita varten, jotka ovat Durmstrangissa usein hieman rajumpia kuin Tylypahkassa.
Noin sata vuotta sitten Durmstrang järjesti kyseistä leiriä vuosittain myös halukkaille Tylypahkan oppilaille, mutta tämä perinne jostain tuntemattomasta syystä lopetettiin. Sodan aikana ministeriö huomasi, että nuorten taidot monissa asioissa ovat hieman puuttellisia, ja leiri on nyt päätetty ottaa uudestaan käyttöön. Lisäksi yhteistyötä taikakoulujen välillä on pyritty lisäämään viime aikoina monin tavoin, ja edellisen leirin jälkeen ministeriö päätti, että tällaiset leirit ja tapahtumat olisivat siihen hyvä keino.
Leirillä on tarkoitus kerrata mm. suojataikoja, kaksintaistelua, rohtoja ja vastamyrkkyjä, erätaitoja sekä keinoja hämäyttää vastustajaa.
Myös Beauxbatons on kutsuttu mukaan leirille, ja Beauxbatonsin oppilaskunnan hallitus onkin saapunut paikalle testaamaan leiriä ja sitä, kannattaisiko tällainen leiri ottaa käytännöksi myös Beauxbatonsissa. Niinpä perjantaina 7.5.1999 tylypahkalaiset ja beauxbatonsilaiset lähtevä kohti Norjan Jotunheimeniä ja käresmetsää.
Tylypahkassa tapahtuu
Tylypahkassa oli sen jälkeen kuhissut, kun makuusalien ilmoitustauluille oli ilmestynyt lappu, joka ilmoitti oppilaiden lähtevän jo toistamiseen samana vuonna ulkomaille.
”Velhojen intensiivileiri toivottaa tervetulleiksi ne noidille ja velhoille suunnattujen koulujen oppilaat, jotka haluavat kehittää selviytymistaitojaan vaativammissa olosuhteissa kansainvälisen yhteistyön merkeissä.
Intensiivileiri on osa vanhaa durmstrangilaista perinnettä, jolla mitattiin yksilön käytännönvalmiutta tuleviin elämäntehtäviin ja koettelemuksiin. Taikaministeriö on tänä vuonna päättänyt palauttaa perinteen kokeellisella tasolla koulujen opetussuunnitelmaan.
Kaikille osallistuville jaetaan todistukset, joista on hyötyä etenkin auroritutkintoa havitteleville. Tämän lisäksi leirillä menestyneet palkitaan helpotuspisteillä kevään kokeissa. Parhaille on luvassa myös aimo annos tupapisteitä.
Leirille otetaan oppilaita kustakin tuvasta kuudennesta vuosiluokasta ylöspäin.
Leiri järjestetään 7.-9.5.1999 Jotunheimenissä, Norjassa. Paikkoja on rajoitetusti, mutta tuvanjohtajilla on oikeus määrätä oppilaita omista tuvistaan ottamaan osaa leirille, jotta tarvittava osallistujamäärä saadaan kokoon.
Ystävällisin terveisin,
Marigold Luukato,
Kansainvälisen Taikayhteistyön Osaston Vastaava Ylisihteeri,
Taikaministeriö”
Pian sen jälkeen, kun tieto leirille lähdöstä oli kirinyt kaikkien korviin, oli alkanut liikkua tarinoita. Toiset sanoivat, että leiri oltiin järjestetty sitä varten, että ministeriö pelkäsi uutta sotaa ja joku sanoi, että leiri ei ollut vain leiri, vaan se oli Taikaministeriön asettama koetus, jonka tarkoituksena oli päästä eroon heikoimmista. Pian kuitenkin selvisi, että edellisen oli sanonut Ron Weasley ja tieto oltiin jätetty suuremmitta ongelmitta omaan nojaansa.
Eräs korpinkynsiläinen oppilas, joka tunsi sattumalta paikallisen noidan, oli eräänä viikonloppuna kertonut Suuressa salissa kovaäänisesti tarinan kylää asuttaneista muinaisista velhoista, jotka olivat jättäneet jälkensä sitä ympäröivään luontoon. Vielä tänäkin päivänä jästit kertoivat paikalla vallitsevista omituisista valo-ilmiöistä, joiden syytä ei osannut kukaan selittää…
Ei kestänyt kauaa, kun tupien välillä kiersi tieto siitä, että nämä mystiset velhot olivatkin itseasiassa olleet alkemisteja. Joku puuskupuhilainen oli sitä mieltä, että kyseessä oli ollut ryhmä maahisia, mutta oli melko varmaa, että joku sanoi alkemisteja. Siitä alkoi huhumylly, jossa toiset sanoivat että vielä tänäkin päivänä metsiin oli varmasti piilotettu voimakasta taikuutta… Sitten kiri tieto, että sen lähteen löytämällä voisi saada Midaan kosketuksen, toiset sanoivat, että se toteuttaisi minkä tahansa käyttäjänsä osoittaman toiveen.
Lopulta kukaan ei oikeastaan tiennyt, keneltä ensimmäinen tieto metsiin piilotetusta salaisuudesta oli lähtenyt, mutta varmaa oli, että se oli saanut monen oppilaan kihisemään seikkailunhimosta ja pistämään nimensä leirin ilmoittautumislistaan. Motivaation lähteenä toimivat monille myös bonuspisteet kokeisiin sekä tupapisteet – leirillä saatavat pisteet saattaisivat olla ratkaiseva tekijä siinä, mikä tupa voittaa tämän vuoden tupamestaruuden.
Beauxbatonsilaiset testaamassa
Beauxbatons ei ollut kutsun ja esittelyn perusteella vielä täysin vakuuttunut leirin hyödyllisyydestä. Koulun oppilaskunnan hallitus päättikin lähteä siis testaamaan, olisiko leiri sellainen, että sen voisi tulevina vuosina ottaa käyttöön myös Beauxbatonsissa.