Epäolennot ovat pimeitä olentoja, jotka ovat liian erilaisia tavallisista fyysisistä elävistä olennoista, jotta ne voitaisiin luokitella sellaisiksi. Yleensä epäolennot ovat jotain fyysisen ja hengen väliltä. Epäolennot eivät välttämättä ole mitään sukua toisilleen, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että niitä vastaan pystyy ainakin jossain määrin taistelemaan valolla, ilolla, rakkaudella, hyvyydellä ja naurulla. Epäolennot ovat jossain määrin mysteeri, ne ovat kuolemattomia, eikä niitä voi lopullisesti tuhota – jostain ilmestyy aina lisää, jos olosuhteet ovat oikeat. On arveltu, että epäolennot syntyvät älykkäiden olentojen tunteiden ja toimien vaikutuksesta, ja käyttävät erilaisia tunteita myös ravintonaan. Epäolentoja tuntuu olevan enemmän aina siellä, missä on paljon negatiivisia tunteita ja rappiota.

Tällä sivulla esitellään ankeuttajat, kalmolaskokset, möröt ja varjohirviöt. Myös räyhänhenget ovat epäolentoja.

Ankeuttajat

Ankeuttajat syntyvät pimeydestä ja syvästä epätoivosta, kuitenkaan niiden tarkkaa syntymekanismia tai -paikkaa ei tiedetä. Ne käyttävät ravintonaan älykkäiden olentojen, kuten ihmisten, positiivisia tunteita. Ankeuttaja imee onnellisuutta kaikkialta ympäriltään aiheuttaen näin masennusta ja epätoivoa. Lisäksi niiden läsnäolo tuo mieleen pahimmat muistot sekä kylmyyden tuntemuksen.

Ankeuttaja osaa syödä henkilön sielun, jättäen näin uhrinsa vegetatiiviseen tilaan. Ankeuttajat lipuvat useimmiten maata pitkin, mutta ne osaavat myös lentää. Ne eivät osaa ilmiintyä. Ankeuttajat eivät näe mitään, mutta ne aistivat tunteet, joten tietävät, jos heidän lähellään on joku. Ne voi opettaa puhumaan, mutta parhaimminkin puhetta taitava ankeuttaja puhuu lähinnä välttävästi. Jästit eivät näe ankeuttajia, mutta myös taiattomat olennot tuntevat niiden läsnäolon.

Ankeuttajaa ei voi tuhota. Jos sen kuitenkin jättää tarpeeksi pitkäksi aikaa ilman mitää ravintoa eli onnellisuutta, kuolee se aikanaan. Ankeuttajan voi ajaa pois suojeliuksella. Ankeuttajan aiheuttamaan kylmyyteen ja masennuksen tuntemukseen auttaa suklaa.

Pimeä saaste teki ankeuttajista entistä nälkäisempiä ja voimakkaampia, mutta tnyt ankeuttajat ovat palanneet normaalitilaan.

Kalmolaskokset

Kalmolaskos on ankeuttajan sukulaisolento, joka syö humanoideja (ihmisiä, veeloja, jne). Kalmolaskos näyttää pintoja pitkin liukuvalta tummalta kankaalta. Se tyypillisesti lipuu sisälle oven raon alta tai ikkunasta yöaikaan, kun uhri nukkuu. Sitten se tukehduttaa uhrin, nielaisee tämän kokonaisena ja poistuu sulattelemaan uhria. Kalmolaskoksen vierailusta ei jää mitään muita jälkiä kuin tyhjä sänky – kalmolaskoksen on arveltu saavan voimaa surusta, jonka se jättää jälkeensä. Olento on erittäin vaarallinen, mutta sen voi ajaa pois suojeliuksella. Kalmolaskos on harvinainen, ja sitä tavataan lähes pelkästään trooppisilla alueilla.

Möröt

Mörkö viihtyy pimeissä, ahtaissa paikoissa, kuten kaapeissa, komeroissa, sängyn alla, syrjäisissä nurkissa tai metsän kolkissa. Mörön läsnöoloon voi viitata esim. koliseva kaapin ovi. Kukaan ei tiedä, miltä yksin oleva mörkö näyttää. Heti kun mörön kohtaa, se ottaa välittömästi sen muodon, jota lähinnä oleva älykäs olento eniten pelkää tai joka symboloi tälle kyseistä pelkoa. Mörköjen on spekuloitu käyttävän ravintonaan ainakin pelkoa ja epätoivoa, mutta varmuutta tästä ei ole. Mörön tavoitteena vaikuttaisi olevan pelotella uhria niin paljon kuin mahdollista.

Mörön imitoimalla muodolla on joitain samoja voimia kuin alkuperäisellä olennolla, mutta ne ovat merkittävästi heikompia. Jos jollakulla on useampia eri pelkoja, mörkö saattaa käydä yksitellen läpi näitä pelkoja ja vaihtaa muotoa. Mörköä voi yrittää hämmentää lähestymällä sitä useamman henkilön voimin, sillä silloin se ei välttämättä tiedä minkä muodon se ottaisi ja saatta ottaa jonkin hullunkurisen yhdistelmämuodon lähellä olevien peloista.

Mörön voi ajaa pois Naurettavus-loitsulla. Se vaatii vahvaa mieltä ja keskittymistä, ja loitsua tehdessä pitää kuvitella mörön imitoima pelko johonkin mahdollisimman hauskaan muotoon, jotta pelko korvautuu huvituksella. Jos loitsija nauraa mörölle, se pakenee tai voidaan pakottaa arkkuun tai muuhun suljettuun tilaan.

Jästit voivat joskus nähdä mörön, mutta harvoin selvästi, ja yleensä jästit tulkitsevat mörön vain mielikuvituksensa tuotteeksi.

Varjohirviöt

Kun varjohirviöitä alkoi ilmestyä heinäkuussa 2000, ei kukaan tiennyt niistä juuri mitään. Sittemmin tutkijat ovat onnistuneet selvittämään niistä yhtä ja toista. Ihmisten käyttämän pimeän magian residuaali on laskeutunut vuosien saatossa maan alle ja liittynyt siellä varjovirtaan. Varjohirviöt ovat syntyneet varjovirrassa, ja ne ovat ihmisten käyttämän pimeän magian ruumiillistumia, eli ihmisen oman vihan heijastumia. Ne ovat nousseet varjovirran mukana pinnalle, ja toivon mukaan katoavat sen mukana, kun varjovirta laskeutuu.

Varjohirviöitä oli eniten elokuussa 2000, mutta sittemmin niiden lukumäärä on pikkuhiljaa laskenut, ja vuoden 2007 jälkeen niitä ei ole enää tavattu. Vahvan pimeän saasteen alueella on lähes aina varjohirviöitä, ja saaste vahvistuu siellä minne varjohirviöt menevät.

Heikommat varjohirviöt koostuvat mustasta savusta, eivätkä ole kiinteitä. Vahvemmat hirviöt voivat kuitenkin vapaasti vaihtaa savumaisen ja kiinteän muodon välillä. Useimmiten hirviöt ovat jotain tästä väliltä. Ulkomuodoltaan ne voivat näyttää lähes miltä tahansa: jotkut muistuttavat vääristyneitä eläimiä, useimmat ovat kuitenkin etäisesti ihmisen mallisia. Monilla on hohtavat silmät.

Varjohirviöt ovat melko hiljaisia olentoja, mutta ne voivat esimerkiksi murista tai kirkua, varsinkin hyökätessään. Joidenkin hirviöiden on raportoitu hokevan tiettyjä ymmärrettäviä lauseita, kuten “Kuoleman valtaan!” Näiden hokemien on arvioitu olevan heijastumia ihmisten omista tunteista sinä hetkenä, kun nämä ovat loitsineet pimeää magiaa, josta kyseinen varjohirviö on myöhemmin syntynyt.

Varjohirviöt voivat hyökätä kahdella tapaa:
-Pyyhältämällä ihmisen/olennon läpi, mitä voi seurata voimakas hengenahdistus, krampit, kontrollin menettämistä taikuudesta, tajuttomuus, kuoliot tai jopa kuolema, jos varjohirviö on pitempään ihmisen kohdalla.
-Fyysisesti raatelemalla kynsillään tai hampaillaan. Varjohirviön kosketus aiheuttaa myös ihon syöpymistä.

Parantajat ovat onnistuneet löytämään useampia keinoja varjohirviöiden tekemien vaurioiden parantamiseen. Jotkin jäljet saadaan parannettua kokonaan, mutta joistakin jää parantumattomia arpia.

Keskivertoa hirviötä vastaan taistelemaan tarvitaan aina useampi taikoja. Muutama loitsu ei sitä saa kääntymään, vaan vaatii usein sitkeyttä ja suurta voimaa ajaa varjohirviö pois. Tehokkaimpia ovat rakkaudesta ja suojelunhalusta tehdyt voimakkaat pimeät taiat. Suojelius voi saada hirviön pysähtymään hetkeksi, mutta harvoin ajaa sitä pois. Usein paras päätös onkin juosta, eikä taistella. Hirviöt tosin tykkäävät jahdata uhrejaan.