Lue myös taikaolentojen pääsivusta ETASM-info.

Ihmissusia eli lykantrooppeja esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta niiden lukumäärä on pieni verrattuna tavalliseen taikaväkeen. Euroopassa ihmissusien hyökkäyksiä tapahtuu useampi kappale joka vuosi, ja vain osa ihmisistä jää hyökkäyksistä eloon. Kukaan ei tiedä, mistä ihmissusikirous on peräisin, mutta se on tuhansia vuosia vanha, ja sen arvellaan saaneen alkunsa Pohjois-Euroopasta.

Parannuskeinoa ihmissuteuteen ei tunneta – kun tartunnan on kerran saanut, siitä ei ikinä pääse eroon. Kirous luokitellaan pimeäksi, ja ihmissusimuodossaan otus luokitellaan XXXXX-luokan pimeäksi pedoksi. Kirouksen voivat saada yhtä lailla taikovat kuin jästit, tosin jälkimmäiset kuolevat useimmiten ihmissudelta saatuihin vammoihin.

Taikaväen suhtautuminen

Ihmissusia pidetään yleisesti inhottavina ja vaarallisina, ja suuri osa taikaväestöstä suhtautuu heihin pelokkaasti ja ennakkoluuloisesti. Susien on esimerkiksi todella vaikea saada työtä. Ajat ovat kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa, ja ihmissusien tasa-arvoa on ajettu eteenpäin. Puhdasverisissä piireissä ihmissusia pidetään likaisina ja vaarallisina petoeläiminä, joita ei pitäisi päästää ihmisten keskuuteen. Puolisusiin suhtautuminen on paljon suopeampaa, vaikka hekin aiheuttavat kulmien kurtistelua.

Purema & raapaisu

Jos ihmissusi on ihmismuodossa, on hänen purema tai raapaisu kuin minkä tahansa ihmisen, eli ne parantuvat normaalisti ja niistä ei voi saada tartuntaa. Sen sijaan susimuodon tekemä purema tai raapaisu jättää arven, jota ei voida täysin parantaa, ja on verrattavissa esimerkiksi pimeän taikuuden jättämiin arpiin. Ihmissuden pureman parantaminen on haastavaa, mutta seos hopeaa ja mäkimeiramia auttaa niiden sulkemisessa ensiapuna.

Ihmissusimuoto

Ihmissusikirouksen tunnetuin oire on se, että täysikuun yönä eli suurinpiirtein yhtenä yönä kuukaudessa, ihmissusi muuttuu suden muotoon. Muutos tapahtuu riippumatta siitä, näkyykö kuun valo vai ei, eikä mitään keinoa tunneta sen pysäyttämiseen. Susimuoto poikkeaa tavallisesta sudesta: se on isompi, rotevampi ja lihaksikkaampi, ja sen hartiat ovat leveämmät. Silmät ovat yleensä punaiset tai keltaiset. Hampaat, varsinkin kulmahampaat ovat näkyvämmät kuin tavallisella sudella, ja kynnet isommat. Turkin väri voi olla mitä tahansa valkoisen, ruskean ja mustan välillä, ja turkin tuuheus vaihtelee. Ihmissusi juoksee neljällä jalalla, mutta pystyy nousemaan takajaloilleen ollessaan paikallaan. Ihmissusi on kohtalaisen helppo erottaa tavallisesta sudesta, joskin jästi saattaisi erehtyä.

Muuttuessaan ihmissusimuotoon henkilö menettää täysin ihmisyytensä ja kontrollin itsestään. Hän ei tunnista enää edes lähimmäisiään. Ihmissusimuodolla on vain yksi ajatus ja päämäärä: hyökätä ihmisten kimppuun. Susi raatelee uhrinsa, muttei yleensä syö näitä. Osa uhreista kuolee, osa onnistuu tavalla tai toisella jäämään eloon. Vapaana oleva ihmissusi etsii ja jäljittää aktiivisesti uhreja, ja sen vuoksi ne ovatkin niin vaarallisia. Ihmissudet liikkuvat yleensä yksin, mutta saattavat joskus myös lyöttäytyä laumaksi. Jos susi on yksin ilman eläinten seuraa tai ihmisten metsästystä, niin se saattaa turhautua ja siksi satuttaa itseään. Sen vuoksi ihmissusilla onkin yleensä paljon arpia.

Susimuoto on jossain määrin resistantti taikuudelle, eikä yhden velhon loitsut siihen vielä tepsi, sen sijaan kolmella hyvällä loitsijalla voi saada suden kääntymään ja sitä useammalla taintumaan. Jos kohtaa suden yksin, peli on jo käytännössä menetetty. Ihmissusi on lihasvoimiltaan voimakas, sekä nopeampi juoksemaan kuin tavallinen susi: pakoon juokseminen on yleensä turhaa, ellei susi ole loukkaantunut, ja paikallaan pysymällä on jopa paremmat mahdollisuudet selvitä. Ihmissudet eivät kuitenkaan parane sen nopeammin kuin ihmisetkään, ja niiden vammat säilyvät, kun susi muuttuu takaisin ihmismuotoon. Ihmissusi kuitenkin säilyy varsin toimintakykyisenä, vaikka olisi pahasti haavoittunut.

Jos ihmissuden sylki joutuu täysikuun yönä kosketukseen ihmisen rikkoutuneen ihon kanssa, saa tämä ihminen silloin ihmissusikirouksen ylleen ja muuttuu ensimmäisen kerran seuraavana täysikuuna. Käytännössä kirous saadaan yleensä ihmissuden puremasta. Kuitenkin jos täydenkuun aikana kerätty kunnollinen annos ihmissuden sylkeä säilytetään oikealla tavalla, on tällä mahdollista myrkyttää joku täydenkuun ulkopuolella kokosudeksi. Nämä säilytystavat ovat kuitenkin harvojen tiedossa, sen lisäksi siis että ihmissuden syljen kerääminen ei ole ihan helppo homma.

Muodonmuutos

Joitain päiviä ennen täysikuuta ihmissusi on yleensä levoton, terveydeltään heikohko ja tavallista raaempi pihvi alkaa houkuttaa. Myös reviiritietoisuus lisääntyy, ja oireet vahvistuvat täydenkuun lähestyessä. Ihmissusimuutos kestää alle minuutista muutamaan ja on erittäin kivulias, sillä luut napsahtelevat eri muotoon ja iho venyy ja kasvattaa karvaa. Henkilö yleensä muistaa kaiken, mitä teki ihmissusimuodossaan. Muistot pedon verenhimosta ovat yleensä mieltä ravisuttavia ja itseinhoa aiheuttavia. Täydenkuun jälkeen ihmissusi on yleensä väsynyt pari päivää.

Ainut tunnettu tapa tehdä muutoksesta siedettävä on Sudenmyrkkyjuoma. Juoma on tosin niin vaikea, että kovinkaan moni liemiasiantuntija ei osaa sitä tehdä, ja sen ainesosat ovat kalliita. Tästä syytä se on niin kallis, että suurimmalla osalla ihmissusista ei ole siihen varaa. Juomaa tulee juoda lasillinen joka päivä täysikuuta edeltävällä viikolla. Maku on todella paha. Juoman vaikutuksesta ihmissusi säilyttää ihmismielensä koko täydenkuun läpi, mutta on todella uninen, ja juoja yleensä nukkuu rauhallisesti koko täydenkuun läpi susimuodossaan. Myös muutoksesta tulee kohtalaisen kivuton. Sylki on edelleen myrkyllistä, mutta se menettää tehoaan siinä määrin, ettei sen säilöminen ole enää mahdollista millään keinolla.

Ne, joilla ei ole varaa Sudenmyrkkyjuomaan, saattavat esimerkiksi lukita itsensä jykevään kellariin tai kahleisiin täydenkuun ajaksi. Jotkut käyttävät myöskin vielä vanhanaikaisempaa metodia ja laskeutuvat yöksi maakuoppaan, josta susi ei pääse pois. ETASM tarjoaa sellejä susille muodonmuutoksen ajaksi Unkarin päämajallaan, ja monet hyödyntävätkin tätä mahdollisuutta. On myös niitä, jotka tarkoituksella antavat itsensä juosta vapaana sutena, kenties vihan ja katkeruutensa takia. Jälkimmäisiä tapauksia lopetetaan joskus taikaolentometsästäjien toimesta, vahingossa vapaaksi päässeet sudet pyritään ensisijaisesti pyydystämään.

Täydenkuun ulkopuolella

Täydenkuun ulkopuolella ihmissusi on ihan tavallinen ihminen, jolla ei ole mitään erityisominaisuuksia. Jotkin susimaiset piirteet säilyvät kuitenkin myös silloin, ja näitä ovat lähinnä jonkinasteinen reviiritietoisuus (voi aiheuttaa mustasukkaisuutta ja omistushaluisuutta) sekä mahdollisesti jonkinlainen laumakokemus muiden ihmissusien ja joskus jopa ihmisten suhteen.

Yleisesti on ajateltu, ettei ihmissusi voi muuttua sudeksi muulloin kuin täysikuulla. Fenrir Harmaaselkä, joka kuoli Tylypahkan taistelussa, kuitenkin todisti tämän vääräksi, ja sen vuoksi yleisesti tiedetään, että sudeksi muuttuminen täydenkuun ulkopuolella on jollain konstilla mahdollista. Hyvin harva kuitenkaan tietää, miten. Ihmissusiin ja niiden historiaan paljon perehtyneet tietävät, ettei Harmaaselkä ollut suinkaan ainut tai ensimmäinen, joka on saavuttanut muutoksen täydenkuun ulkopuolella.

Tätä tietoa kukaan ei tiedä, muutamia sen saavuttaneita ihmissusia lukuunottamatta, jotka eivät ole tietoa eteenpäin jakaneet: täydenkuun ulkopuolisen muutoksen voi saavuttaa syleilemällä omaa ihmissuteuttaan, olemalla täydellisen sinut sen ja sen kaikkien puolien kanssa, ja aktiivisesti haluamalla muuttua. Lähes kaikki ihmissudet jollain tasolla inhoavat jotain puolta suteudestaan, eivätkä siksi ikinä saavuta tätä muutosta. (Tämä tieto kerrotaan pelaajille metana lähinnä, jotta pelaajat voivat miettiä, onko heidän ihmissusihahmollaan tätä taitoa.)

Ihmissusimuotoon täydenkuun ulkopuolella muuttuneen suden sylki on osittain myrkyllistä. Se aiheuttaa puolisusia, joita on Briteissä kourallinen Fenrir Harmaaselän jäljiltä.

Ihmissusien lapsista tulee ihmisiä, sillä kirous ei periydy, vaikka jotkut näin luulevatkin. Ihmissusilla ei ole minkäänlaisia haluja paritella ihmissusimuodossaan, ja ne ovat tuskin siihen edes kyvykkäitä.

Heikkoudet

Ukonhatusta uutettu akonitiini on myrkyllistä ihmissudelle, ja heikentää ihmissusikirouksen vaikutuksia. Sitä käytetäänkin sekä Sudenmyrkkyjuomassa että hierotaan aseisiin. Suuressa määrin se voi tappaa ihmissuden, toisaalta sama määrä tappaisi myös ihmisen. Ihmissudet eivät ole alttiita hopealle toisin kuin jästit luulevat.

Puolisudet

Puolisusitartunnan voi saada, jos saa susimuodolta pureman täydenkuun ulkopuolella. Puolisudet eivät koskaan muutu susimuotoon. Sen sijaan heillä voi olla oireena mm. mieltymys vähän kypsennettyyn lihaan, jonkintasoinen reviiritietoisuus tai laumakokemus, sekä levottomuus ja aggressiivisuus täydenkuun aikaan. Heidän sylkensä ei ole myrkyllistä, eivätkä he voi tartuttaa muita.