Taikuuden teoriaa

Tällä sivulla: rituaalitaikuus, magiakenttä, taikuuden tyypit, resonanssitaikuus ja muita käsitteitä.

Rituaalitaikuus

Rituaalitaikuus on laitonta, lukuunottamatta joitain poikkeuksia. Rituaalitaikuudella voidaan saada aikaan asioita, jotka eivät ole loitsuilla tai muilla taioilla mahdollisia. Rituaalitaikojen vaikutukset ovat yleensä pysyvämpiä ja vaikeammin peruttavissa kuin muun taikuuden – monesti jopa mahdottomia perua. Yleisimmin laittomia rituaalitaikoja käytetään asioiden tai olentojen olemuksen muuttamiseen pysyvästi (ulkonäkö, ominaisuudet) tai asioiden yhdistämiseen (erilaiset taikasiteet, hybridiolennot…) tai erottamiseen (luontaisen taikuuden siirtäminen asiasta toiseen). Rituaalin pituus voi vaihdella minuutista tai parista tunteihin, päiviin tai jopa vuosiin. Rituaaleja pidetään erityisen vaarallisina sen takia, että ne vaativat loitsijaltaan maksua. Oli se sitten taikuutta, verta, muita ainesosia tai jopa hengen.

Rituaalitaikuudesta ei kerrota käytännössä mitään koulussa (ainakaan Tylypahkassa), mutta se mainitaan esim. PVS- tai historiantunneilla. Monille rituaalitaikuuden piirteet ovat sinänsä kuitenkin tuttuja esimerkiksi saduista ja häistä. Rituaalitaikuuteen liittyvien kirjojen hallussapito ei ole laitonta, mutta saattaa henkilön kieltämättä heti epäilyn alaisuuteen.

Rituaaleja ei saa pelin aikana tehdä, ellet ole saanut lupaa pelinjohdolta – voit kysyä myös pelin aikana.

Lailliset rituaalit
Kourallinen perinnerituaaleja on laillisia, mutta niistä saa käyttää ainoastaan ministeriön hyväksymiä versioita. Näihin kuuluvat mm. avioliitto, nimeäminen ja hautajaiset. Näiden rituaalien vaikutukset ovat purettavissa, vaikka se ei olekaan ihan helppoa. Myöskään rituaalit, joilla ei ole merkittäviä maagisia vaikutuksia, eivät ole laittomia (esim. uskontojen riitit, jästien epämaagiset rituaalit ja vastaavat).

Laittomat rituaalit
Historiassa on paljonkin tapauksia, joissa rituaaleilla on saatu aikaan toinen toistaan hirveämpiä asioita. Rituaalit voivat olla mitä tahansa taikuuden tyyppiä, myös valkoista taikuutta, ja niillä voidaan esimerkiksi parantaa tai muuten vaikuttaa positiivisesti. Tästä huolimatta kuitenkin myös parantava rituaalitaikuus on laitonta. Erikoistapauksissa ministeriöltä on mahdollista anoa lupaa jonkin tietyn rituaalin tekemiseen, lupia kuitenkaan harvoin myönnetään. Tämä johtuu tämän taikuudenlajin vaativuudesta, ennalta-arvaamattomuudesta ja suuresta epäonnistumisen mahdollisuudesta.

Rituaalin omien elementtien lisäksi onnistumiseen voi vaikuttaa esimerkiksi osallistuvien mieliala, ajatukset, taivaankappaleiden asento, aika, sää, sijainti tai melkein mikä tahansa. Mitä monimutkaisempi rituaali, sen suurempi epäonnistumisen mahdollisuus. Amatöörien tekemät rituaalit menevät lähes poikkeuksetta pieleen tavalla tai toisella. Edes kokenut ja taitava tekijä ei voi koskaan olla täysin varma onnistumisesta. Ja vaikka rituaali sinänsä onnistuisikin, voi sillä olla ennalta-arvaamattomia sivu- tai jälkivaikutuksia.

Tavallisimmat väärinkäyttötapaukset liittyvät siihen, että henkilö on yrittänyt muuttaa tavalla tai toisella itseään, esimerkiksi ulkonäköään tai jotain vaivaa, kuten lapsettomuutta. Onpa Pyhässä Mungossa nähty myös esimerkiksi epäonnistuneita yrityksiä muuttaa sikiön tai vauvan sukupuolta. Vaarattomammista rituaaleista voi saada lähinnä sakkoja, mutta suuremmat ja vaarallisemmat voivat johtaa pahempiin rangaistuksiin.

Magiakenttä

Pelaajat voivat vapaasti kehitellä taikuuden teorioita eteenpäin pelien aikana, hyvät ideat saattavat päätyä viralliseen materiaaliin.

Maapallon kattaa taika-energiasta koostuva kenttä, jota kutsutaan myös Virraksi varsinkin vanhoissa (mm. puhdasverisissä) ja uskonnollisissa piireissä. Kenttä on jatkuvassa muutoksessa, mutta useimmissa paikoissa muutos on melko hidasta, pikemminkin vuosisadoissa ja tuhansissa kuin vuosikymmenissä huomattavaa. Niihin kohtiin, joissa taikuus on tiheimmillään, on aikojen saatossa kehittynyt esimerkiksi taikametsiä sekä muita mystisiä paikkoja, kuten veelojen syntymälähteitä. Lisäksi taikakenttä näyttäisi vahvistuvan niissä paikoissa, joihin kerääntyy paljon taikuutta omaavia olentoja, minkä vuoksi suurimmat magiakeskittymät ovat olleet samoja vuosituhansia.

Tutkimuksien mukaan taikuuden määrä kentässä ei ole vakio, vaan joinain maailman aikoina kenttä on ollut voimakkaampi kuin toisina. 1900-luvulla kentän on arvioitu olevan heikompi kuin se oli mm. tuhat vuotta sitten. Varjovirran takia kenttä oli joitain vuosia epätavallisen voimakas. 2007 varjovirta oli vihdoin laskeutunut maan pinnan alapuolelle, ja todettiin, että tavallinen magiakenttä on nyt 30% vahvempi kuin mitä se oli ennen varjosaastekatastrofia. Tämä on aiheuttanut sen, että taikaväki on pystynyt tekemään aikaisempaa voimakkaampaa taikuutta.

Kentän laajuus
Ei ole tietoa, kuinka syvälle maankuoren sisään magiakenttä ulottuu, kulkeeko se vain pinnalla vai kattaako koko pallon läpikotaisin. Ei myöskään tiedetä, kuinka pitkälle avaruuteen kenttä ulottuu. Pisimmillään kenttää ollaan käyty mittaamassa mesosfäärissä. Ylöspäin mentäessä kenttä alkaa oheta stratosfäärissä ja mesosfäärissä se on jo hyvin ohut.

Avaruus on kiehtova aspekti, jonka taikuudesta ei vielä paljoa tiedetä. Onko maapallon kenttä uniikki, vai onko muilla planeetoilla samanlaisia? Jos on, miten ne eroavat? Onko magia keskittynyt vain erilaisiin taivaankappaleisiin, vai voiko avaruudessa olla myös magiakeskittymiä, jotka eivät ole mihinkään materiaaliseen sitoutuneita? Onko koko universumin magia jotenkin yhteydessä, vai ovatko kaikki magiakeskittymät toisistaan irrallisia?

Virran ja olentojen yhteys
Tiedetään, että kaikkien taikuutta omaavien asioiden ja olentojen sekä magiakentän välillä on yhteys. Olennot vaikuttavat kenttään, ja kenttä vaikuttaa olentoihin. Joissain piireissä elää käsitys, että Virtaan eivät ole yhteydessä pelkästään maagiset asiat, vaan jollain tapaa kaikki elollinen. Jotkut kuitenkin kiistävät tämän, sillä ei ole varmaa tieteellistä näyttöä, että kenttä jotenkin yhdistyisi esimerkiksi jästeihin, vaikka kaikenlaisia tarinoita tästä kyllä on. Magiakenttä mahdollistaa esim. ilmiintymisen.

Tieteentutkijat näkevät magiakentän usein täysin persoonattomana luonnonilmiönä, samaan tapaan kuten esimerkiksi tuuli, magneettikenttä tai mannerlaatat. Monet uskonnollisemmat ryhmät ovat kuitenkin sitä mieltä, että Virta on jossain määrin tunteva, jotkut pitävät sitä jopa jonkinlaisen magian jumalana. Muinaiset druidivelhot pitivät Virtaa ja Äiti Maata käytännössä samana asiana. Heidän tiedetään irrottautuneen ruumiistaan ja tehneen henkimatkoja Virtaan. Vieläkin jotkin pitkään säilyneet ryhmät ovat tätä salaista tietotaitoa kantaneet mukanaan.

Antimaagiset alueet
Avaruudessa on arvioitu olevan antimaagisia alueita, joissa ei ole lainkaan magiakenttää. Kuitenkaan aikaisemmin ei ole ollut tietoa, mitä velholle tapahtuu antimaagisella alueella. Magiakentän reikien myötä on todettu, että magiakentän ulkopuolella ei voi taikoa. Antimaagisissa rei’issä ei ole magiakenttää lainkaan, eikä täten taikuus voi olla niissä olemassa. Antimaagisuus on taikaväen silmissä hyvin epäluonnollista, koska normaalisti mikään, edes jästit, eivät ole täysin antimaagisia. Niissä ei voi loitsia eikä mikään magiaan perustuva toimi. Jos olennon elossaolo on riippuvainen taikuudesta, se kuolee reikään. Esimerkiksi näin on monien taikakasvien ja taikaolentojen kohdalla, mm. veelat ja vampyyrit kuolevat antimaagisiin reikiin. Jos olento pysyy elossa ilman taikuutta, se ei kuole, näin on esim. velhojen, noitien ja ihmissusien kohdalla.

Kun reiästä siirtyy takaisin magiakentän alueelle, palautuvat ”luontaiset” maagiset ominaisuudet. Olentojen oma taikuus palaa, taikuus palaa taikasauvaan ja moniin muihin voimakkaisiin maagisiin esineisiin. Samaten monet kiroukset ja sairaudet palaavat, toisaalta osa esim. taikabasilleista kuolee antimaagisella alueella. On epäselvää, mikä kaikki taikuus poistuu lopullisesti ja mikä palautuu, ja tämä tuntuu olevan myös kovin esine- ja olentokohtaista. Seuraukset ovat myös arvaamattomia ja osa taikaesineistä sekoaa. Esimerkiksi yksi tutkija sairastui pahemmin, sillä hän sai pahoja myrkytysoireita suuresta määrästä kuolleita taikabasilleja kehossaan.

Taikuus ja sähkölaitteet
Paikoissa, joissa magiakenttä on erityisen tiheä, esimerkiksi taikaväen väestökeskittymissä kuten Tylyahossa, Tylypahkassa ja Viistokujalla, jästien sähkölaitteet eivät toimi kunnolla. Tämä johtuu siitä, että ympäröivä taikaenergia häiritsee sähkön kulkua normaalisti. Ilmeisesti nimenomaan eri elementtityypit aiheuttavat tätä, ja esim. pimeä ja valkoinen magia ei vaikuta merkittävästi ongelmia sähkölaitteisiin, minkä vuoksi varjosaaste ei vaikuttanut jästien elämään.

Varjovirta
Ennen varjosaastetta suurin osa tutkijoista oli sitä mieltä, että varjovirta on tarua, sillä siitä ei ollut mitään tieteellisiä todisteita. Silti uskomukset tästä kierommasta ja pimeämmästä kuoleman virrasta, joka lipuu huomaamattomasti elämän Virran rinnalla, elivät sitkeästi.

Kuitenkin turvapaikan 91 tutkimusryhmä sai varjosaastekatastrofin aikaan selville, että normaalin magiakentän eli Virran lisäksi maan alla on toinenkin magiakenttä, joka on ainakin osittain tavallisesta magiakentästä erillinen. Varjovirta siis on kuin onkin olemassa, ja varjosaastekatastrofi on mahdollistanut sen tutkimisen. Seuraavaksi esitetyt faktat ovat kaikki arvioita, eikä mistään olla 100% varmoja.

Jostain syystä maan keskipiste näyttää vetävän pimeää magiaa puoleensa. Maan pinnalla käytetyn pimeän taikuuden residuaali on painunut maan alle, ruokkien näin varjovirtaa vuosituhansien saatossa, erityisesti ensimmäisen ja toisen velhosodan aikaan.

Kuitenkin sodan jälkeen pimeän magian käyttö väheni Briteissä radikaalisti. Pimeän taikuuden tipahtaminen elementtien tasapainosta imi varjovirtaa kuukausi kuukaudelta yhä enemmän maan pinnalle palauttamaan tasapainoa, alkaen erityislaatuisista magiakentän kohdista, kuten rituaalipaikoilta. Varjovirta toi mukanaan pimeää saastetta ja se myös reagoi aggressiivisesti pintamagian kanssa, luoden vielä lisää saastetta. Pimeän magian totaalinen kieltäminen siis pahensi tilannetta, ja tästä syystä pimeä saaste yritti tunkeutua niin hanakasti myös turvapaikkoihin. Toisaalta pimeän magian käyttö alunperinkin on kasvattanut varjovirran kokoa.

Kun magioiden toisiinsa reagointi oli pysähtynyt ja magiat tasaisesti sekoittuneet, alkoi varjovirta laskeutua takaisin maan alle 2003, ja oli laskeutunut pinnan alle syksyllä 2007. Tällöin alettiin mitata asioita tavallisesta magiakentästä, ja todettiin että se oli 30% vahvempi kuin ennen katastrofia. Nyt magiakentässä on parempi taikuuden tyyppien tasapaino kuin satoihin vuosiin, ja pimeän magian määrä on aikaisempaa hieman korkeampi. Luonnolla on selvästi keinonsa ylläpitää tasapainoa. Laskeuduttuaan maanpinnan alapuolelle varjovirta on tippunut nopeasti alaspäin, ja sen nykyistä syvyyttä ei enää tarkkaan tiedetä, mutta kenties monta kilometria merenpinnan alapuolella.

Varjovirta on noussut ainakin kerran aikaisemminkin maan pinnalle, 20 000 vuotta sitten, ja tasaannuttuaan laskeutunut takaisin alas. Kenties varjosaaste on siis tasaisin väliajoin toistuva luonnonilmiö. Toisaalta on myös mahdollista, että 20 000 vuotta sitten tapahtui jotain, mikä vähensi pinnan pimeää magiaa ja nosti näin varjovirran pintaan. Magiakentän on arveltu olevan menneisyydessä hieman vahvempi kuin 1900-luvulla, ja tutkijoiden tämän hetkinen teoria on, että vuosien saatossa osa pintamagiasta olisi uponnut maan alle. Varjovirta toi kenties tätä magiaa takaisin, mikä selittäisi mm. sen, että varjovirta jätti normaalin magiakentän kaikki taikuuden tyypit aikaisempaa vahvemmaksi.

Rakkaudesta ja suojelunhalusta tehty pimeä magia ei aiheuta samanlaista korruptiota kuin tavallinen negatiivisista tunteista syntyvä pimeä magia. Oikealla tavalla tehdyn pimeän magian todettiin neutraloivan varjovirran tuhoavia ominaisuuksia. Tämä ei vähennä pimeän magian määrää vaan pikemminkin lisää siitä, mikä taas saattaa kasvattaa varjovirtaa ja täten varjovirta saattaa koitua ongelmaksi taas tulevaisuudessa. Huolestuttava kysymys onkin, että mitä jos varjovirta on joku päivä niin valtava, että se ei enää mahdu pinnan alle? Toisaalta muutos on niin hidasta, että aurinkokunta on saattanut tulla jo tiehensä päähän ennen kuin tämä tapahtuu. Pahimmassa tapauksessa varjosaastekatastrofi saattaisi kuitenkin uusiutua jopa joidenkin satojen vuosien päästä, jotkut ovat pelotelleet jopa kymmenillä.

Pimeän magian on todettu kuuluvan luonnon tasapainoon, mutta kenties korruptoitunut pimeä magia, eli varjosaaste, on jotain joka ei kuulu maapallolle. Magian kokonaismäärä maapallolla ei ole vakio, ja vaikuttaisi siltä, että pimeä saaste on vahingollista lisämagiaa normaalin taikuuden päälle. Mutta miten siitä päästään eroon?

Taikuuden tyypit

Taikaenergia voidaan lajitella erilaisiin tyyppeihin. Luonnossa kaikki nämä tyypit ovat sekoittuneet toisiinsa, mutta niiden määrän keskinäiset suhteet vaihtelevat. Sama pätee velhojen käyttämään taikuuteen: loitsuissa sekoittuu lähes aina useampi taikuuden tyyppi. Tyyppien erotteleminen toisistaan on haastavaa, ja jonkun tyypin käyttäminen täysin puhtaana vaikeaa. Näihin taikuuden tyyppeihin kuuluu mm. pimeä/musta magia, valkoinen magia, elementtimagia (esim. tuli, vesi, ilma, maa, veri). Alatyypit ovat joko päätyyppien yleisiä sekoituksia tai tarkemmin määritelty osa päätyyppiä, esim. harmaa (mukana pimeää taikuutta), kasvi, metalli (maa-tyypin alatyyppejä).

Taikuuden tasapaino luonnossa liittyy näiden tyyppien tasapainoon. On kaksi koulukuntaa: toisen mielestä pimeää magiaa ei tarvita ollenkaan maailmassa ja se on vain magiakorruptiota ja likaa joka on puhdistettava, ja toisen mielestä se kuuluu luonnolliseen tasapainoon. Varjosaastekatastrofin myötä käsitys siitä, että myös pimeä magia kuuluu luonnolliseen tasapainoon on vahvistunut roimasti.

Pimeä magia
Pimeä magia on taikaenergiaa, joka on pääasiassa jollain tapaa vahinkoa tuottavaa. Taikaenergia itsessään ei ole pahaa, ja pimeää taikuutta voidaan käyttää muuhunkin kuin vahingon tuottamiseen, mutta sen käyttäminen hyvään on paljon haastavampaa. Se on taikuuden tyypeistä viekkain ja vaikea selättää, ja pimeän magian tuottamia vaurioita on vaikea parantaa.

Jos pimeää magiaa käytetään vahingon tuottamiseen, se korruptoi ja vahingoittaa käyttäjänsä sielua. Satunnaisessa käytössä tätä ei huomaa ja vaikutus on katoavan pieni, mutta esimerkiksi paljon pimeää magiaa käyttäneiden ulkomuoto voi muuttua tai he voivat menettää vähitellen järkensä. Voimakkaat pimeät loitsut myös vaativat loitsijaltaan pahansuopaa määrätietoisuutta onnistuakseen. Esimerkiksi kidutuskirouksen loitsijan on tosissaan haluttava tuottaa kipua. Pimeä taikuus on myös vaikeaa kontrolloida, esimerkiksi pirunpalosta voi helposti menettää kontrollin ja kuolla siihen itse. Jos pimeää magiaa käyttää hyvään, esimerkiksi tappoloitsua käyttää eutanasiaan kohteen itsensä pyynnöstä ja koska todella välittää toisesta, ei se korruptoi sielua.

Pimeän taikuuden vahingoittamaa sielua on jossain määrin mahdollista korjata, esimerkiksi täysi ja todellinen katumus tekemistään teoista sekä hyvien tekojen tekeminen auttaa. Myöskin rakkaus, sekä annettu että saatu, toimii pimeän magian suurena vastavoimana. Vakavasti vahingoittunut sielu ei kuitenkaan koskaan täysin parane.

Pimeä taikuus ja laki
Pimeän taikuuden tuottama korruptio ja se, että sitä käytetään satuttamiseen on aiheuttanut sille huonon maineen. Tästä huolimatta joissain piireissä pimeä taikuus on sosiaalisesti hyväksyttyä, esim. joidenkin puhdasveristen keskuudessa. Joissain maissa pimeän taikuuden käyttöä rajoitetaan paljon vähemmän kuin Briteissä, esim. Norjassa ja Venäjällä pimeä taikuus on hyväksytympää.

Laissa pimeäksi taikuudeksi luokitellaan useita loitsuja, rituaaleja ja liemiä, joissa pimeä taikaenergia on merkittävästi osallisena. Myös pimeyden olentojen kasvattaminen kuuluu samaan kategoriaan. Pimeiksi olennoiksi luokitellaan olennot, jotka kantavat kehossaan huomattavaa määrää pimeää magiaa, tai käyttävät sitä. Pimeää saastetta ennen osa pimeästä magiasta oli laitonta, mutta ei läheskään kaikki, eikä sitä valvottu kovin tarkasti. Tämän vuoksi Iskunkiertokujan kaltaisiin paikkoihin ei kukaan puuttunut. Lisäksi sodan aikana kuolonsyöjiä vastaan taistelevilla, kuten auroreilla, oli lupa käyttää voimakkaitakin pimeitä loitsuja. Toisen sodan jälkeen lakeja tiukennettiin, ja helmikuussa 2000 kaikki pimeä taikuus kiellettiin ankarasti.

Kuitenkin varjosaastetta seuranneen pimeän puhdistuksen vuoksi oikealla tavalla loitsittu ja puhdistukseen tai varjohirviöiden pois ajamiseen käytetty pimeä magia laillistettiin. Pimeää magiaa alettiin koko yhteiskunnassa ymmärtää hieman paremmin. Negatiivisilla tunteilla toiseen ihmiseen kohdistettu pimeä taikuus on kuitenkin edelleen ankarasti kiellettyä, ja esim. anteeksiantamattomien kohdistamisesta toiseen ihmiseen joutuu Azkabaniin. Hyvään tarkoitukseen käytetty rakkaudesta tehty pimeä taikuus on periaattessa kiellettyä, mutta todennäköisesti siitä ei ole seuraamuksia.

Harmaa magia
Harmaaksi magiaksi luokitellaan taikuus, joka sekoittaa jonkin verran pimeää magiaa muihin taikuuden tyyppeihin. Tällaisia ovat mm. monet kiroukset ja herjat, joita normaaleissa kaksintaisteluissa ja koulussakin käytetään. Myös monet parantamiseen liittyvät taiat ovat harmaan taikuuden alueella.

Valkoinen magia
Valkoinen taikaenergia liitetään perinteisesti elämään, valoon, iloon, rakkauteen ja altruismiin. Totta onkin se, että nämä ominaisuudet omaavan henkilön on helpompi käyttää valkoista magiaa kuin muiden. Valkoista magiaa hyödynnetään muun muassa monissa suojataioissa, suojeliuksessa sekä naurrettavus -loitsussa. Parantaminen sekoittaa valkoista taikuutta muihin taikuuden tyyppeihin. Puhdas valkoinen taikuus on kuitenkin ihmiskeholle vahingollista – kuten liika käsien pesu saa kädet ruvelle.

Veritaikuus
Veritaikuudella voidaan tarkoittaa taikuutta, jossa käytetään ainesosana verta, tai loitsuja, jotka liittyvät jotenkin vereen, esim. sukulaisuus. Vaikka veritaikuudella on kyseenalainen maine, kaikki veritaikuus ei kuitenkaan ole laitonta. Esimerkiksi isyystesti, puhdasveristen avioliittoriitti ja omalla verellä merkatut suojaloitsut kuuluvat sallittuun veritaikuuteen. Laitonta veritaikuutta on sen sijaan mm. sukukiroukset ja monet taikasiteet.

Kosminen energia
Kosminen energia on universumissa läsnä oleva mystinen voima, eikä varsinaisesti taikuuden tyyppi. Esimerkiksi kaikkien elävien olentojen elinvoima ja sielu on kosmista energiaa. Tuota energiaa (kuten elinvoimaa) pystyy käyttämään voimanlähteenä, ja käytössä se muuttuu jonkin tyyppiseksi taikuudeksi. Toisen elinvoiman käyttäminen ilman henkilön täysin vapaaehtoista suostumusta on ankarasti kiellettyä, ja vapaaehtoisenakin sen käyttämistä pidetään epäilyttävänä. Elinvoiman käyttäminen vähentää elinvuosia. Kosmiseen energiaan liittyvä taikuus on hirvittävän vaikeaa eikä siitä tiedetä paljoakaan. Kosmista energiaa manipuloimalla voi vaikuttaa ajan kulkuun ja maailmanjärjestykseen. Näin ovat tehneet esimerkiksi ajankääntäjät, joiden tekemisen taito on kadonnut aikoja sitten. Vallitsevan teorian mukaan tähdissä on paljon kosmista energiaa, minkä vuoksi tähtien asento vaikuttaa mm. rituaaleihin ja niistä voi ennustaa asioita.

Resonanssitaikuus

Resonanssitaikuudessa on yksinkertaisimmillaan kyse siitä, että useampi taikoja pystyy luomaan vahvempaa taikuutta yhdessä. Eli periaatteessa, jos kaksi tai useampi loitsija tekee saman taian samaan aikaan tiedostaen toistensa olemassaolon, he voivat lisätä taian tehoa ja voimaa.

Jotta kaksi tai useampi yksilö pystyy tähän ”sielujen resonanssiin” heidän on oltava selvillä tilanteesta, ja heitä on pitänyt kouluttaa tässä taikuuden lajissa. Kuka tahansa ei voi vain astua paikalle loitsua tehtäessä, ja auttaa loitsinnassa. Jotkut ihmiset eivät myöskään ole avoimia tavalla, joka antaa heille mahdollisuuden osallistua resonanssiin. Jotta henkilö voi oppia tätä taikuuden alaa, hänen on oltava yhteydessä itseensä ja muihin ihmisiin, jota taikuudenalan opiskelijat harjoittelevat meditoimalla. Taikuutta opettelevan ihmisen on opeteltava luottamaan muihin taikojiin ja resonassitaikuuteen ylipäätä, jotta he pystyvät osallistumaan resonanssiin. Jotkut ihmiset ovat niin sulkeutuneita, että he eivät pysty toteuttamaan tätä taikuutta kuin tiettyjen harvojen ihmisten kanssa. Joskus harvoin erityistilanteissa ryhmä loitsijoita pystyy saavuttamaan sielujen resonanssin, jos heidän päämääräänsä on sama ja jos he tuntevat oikeanlaista yhteenkuuluvuutta. Esimerkiksi jos ihmiset kokevat saman uhan (sodassa, katastrofissa), he voivat pystyä taistelemaan tätä uhkaa vastaan yhdessä.

Resonanssitaikuus on vaativa taikuudenlaji, jota ei voi noin vain käyttää esimerkiksi taistelussa. Jotta henkilöt pystyvät saavuttamaan yhteyden, heidän on meditoitava ja saatava syvä keskittyneisyys.

OFF-ohje pelaajille, jotka käyttävät resonanssia:
Jokainen pelaaja määrittelee itse hahmonsa kykeneväisyyden resonanssiin. Siihen vaikuttaa hahmon oma luottavaisuus sekä keiden kanssa hän sitä yrittää. Jos joukossa on joku, johon hahmo ei luota, resonanssi epäonnistuu. Myöskin hahmon avoimuus, empatiakyky ja vastaanottavuus vaikuttavat. (Jos pelissä tulee tilanne, jossa suuri joukko ihmisiä joutuu todella hengenvaaraan, he voivat pystyä yhteiseen resonanssiin, jos yli puolet hahmoista on harjoitellut resonanssia.)

Resonanssitaikuus pelissä
Pelin aikana resonanssitaikuutta käytetään pelaajien yhteisestä sopimuksesta niin, että kukaan ei pysty yhtäkkiä toteuttamaan resonanssia ilman koulutusta, keskittymistä tai muiden pelaajien tietoisuutta asiasta. Aloittelevat taikuuden käyttäjät tarvitsevat useamman minuutin keskittymistä ja meditaatiota ennen kuin he pystyvät suorittamaan resonanssin (tämä siis sen jälkeen, kun heitä on jo opetettu aiheessa).

Muita käsitteitä

Residuaali- eli jäännöstaikuus: kaikesta olennon käyttämästä taikuudesta tai olentoon käytetystä taikuudesta jää pieni jälki. Nämä jäljet kasaantuvat ajan myötä olennon ruumiiseen jäännöstaikuudeksi, ikään kuin pinttyneeksi ”liaksi”, joka kertoo kantajansa elämästä. Jäännöstaikuudesta ei yleensä voi päätellä käytettyjä loitsuja, ainoastaan käytetyn taikuuden tyypin ja onko se ulkopuolista vai olennon omaa. Poikkeava vahva taikuus saattaa kuitenkin olla helpommin identifioitavissa. Residuaali ei kerro myöskään ajankohtaa, mutta kerrostumien järjestyksestä voi joskus päätellä, mikä on uudempaa ja mikä vanhempaa. Kerrostumat kuitenkaan harvoin ovat selkeitä.

Taikajälki: Taikajälki on maaginen sormenjälki, joka on täysin uniikki jokaisella henkilöllä, eikä henkilö voi itse vaikuttaa siihen, miltä se näyttää. Henkilön taikajäljen voi selvittää loitsulla näyttäös taikajälki, joka taiotaan henkilöön, ja tällöin taikajälki ilmestyy hohtavana valokuviona henkilön eteen. Lähisukulaisten taikajäljet usein muistuttavat merkittävästi toisiaan, eli siitä voi päätellä jotain henkilön suvusta. Joskus verisukulaisen jälki voi olla myös erilainen, mutta tämä on harvinaista – täysin varmaa tietoa taikajälki ei sukulaisuudesta siis kerro. Joissakin tapauksissa taikajäljestä voi jäädä jälkiä esimerkiksi rikospaikalle. Loitsut eivät jätä jäljessään taikajälkeä, eli loitsun loitsijaa ei pysty sen avulla juuri koskaan selvittämään. Harva velho haluaa paljastaa oman taikajälkensä muille, joskin läheiset yleensä tietävät toistensa taikajäljen. Taikajäljellä voi allekirjoittaa sopimuksia, mutta useimmiten käytetään tavallista allekirjoitusta.

HP-larp kampanja